Se
Draama, kauhu
Ohjaaja: Andy Muschietti
USA, Kanada
Vuosi: 2017
Kesto: 135 min
Pellejen pelkääminen on siinä määrin universaalia, että sen sairaalloiselle muodolle on erityinen nimi: koulrofobiasta ei kuitenkaan tarvitse kärsiä tunteakseen kylmiä väreitä kun Pennywise (tunnetaan myös nimellä Pelle Penninvenyttäjä), Stephen Kingin luoma irvokas klovnihahmo, ryömii viemäristä pelottelemaan viattomia lapsiparkoja. Vuonna 2017 ilmestynyt, Andy Muschiettin ohjaama Se perustuu siis kauhukuninkaan samannimiseen romaaniin, joka ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1986, Suomessa pari vuotta myöhemmin.
Kyseessä ei kuitenkaan ole ensimmäinen filmatisointi kyseisestä teoksesta: minun sukupolveni traumatisoi vuonna 1990 ilmestynyt minisarja, jonka saattoi Suomessa nähdä VHS-kasetilta. Näin minäkin tutustuin Pennywiseen 90-luvulla. Olimme siskojeni kanssa yksimielisiä siitä, että klovni oli yksi karmeimpia otuksia, joita oli koskaan nauhurista TV-ruudun kautta silmiemme eteen rävähtänyt.
Sitä heikommin tunteville pieni selvennys lienee paikallaan. "Se" on siis pellehahmo, joka sieppaa ja tappaa lapsia. Mutta se on myös enemmän. Se on eräänlaisen kollektiivisen piilotajunnan ilmentymä. Se ei pelkästään heijastele pelkoja, vaan myös elää niistä. Mutta aikuiset eivät sitä näe. Yhtä vähän he tuntuvat huomaavan, miten heikompia lapsia kiusataan. Mutta nämä lapset, seitsemän "luuserin" kerho, pystyvät taistelemaan jotain sellaista vastaan, jota aikuiset eivät osaisi kuvitella edes pahimmissa painajaisissaan.
Luuserien kerhon jäsenistä änkyttävä Billy (Jaeden Lieberher), nörttimäinen Ben (Jeremy Ray Taylor), vitsaileva Richie (Finn Wolfhard), arka Stanley (Wyatt Oleff), hypokondrinen Eddie (Jack Dylan Grazer) sekä vastuuntuntoinen Mike (Chosen Jacobs) ovat kuta kuinkin samanlaisia persoonia kuin sarjassa. Beverly (Sophia Lillis) puolestaan esitetään selvästi kypsempänä ja rohkeampana, mikä on ilman muuta askel myönteisempään suuntaan. Hahmot ovat juuri sellaisia samastumiskohteita, joista monet Kingin fanit pitävät. Nuorten näyttelijöiden hieno työ tekee elämyksestä erityisen mukaansatempaavan.
Elokuva kokonaisuudessaan poikkeaa monin tavoin minisarjasta: juonikuvio on monimutkaisempi ja tapahtumat rikkaampia. Keskeiselle sijalle pääsee talo, jonka sisällä lapset joutuvat kohtaamaan pahimmat pelkonsa. Lisäksi katsoja pääsee kurkistamaan kiusaajista pahimman, Henryn (Nicholas Hamilton) perhe-elämään. Vaikka kurjat kotiolot eivät Henryn tekoja oikeutakaan, tekee nuoren asema sekä raakalaisena että uhrina hahmosta kiinnostavamman.
Monille on tullut elokuvasta mieleen Netflixin hittisarja Stranger Things. Myös Se olisi voinut toimia paremmin TV-sarjana. Elokuva kestää yli kaksi tuntia, mutta aika tuntuu olevan liian lyhyt, ja nopeatempoisen tarinan seuraaminen vaatii hyvää keskittymiskykyä. Sarja olisi mahdollistanut myös syvemmän tutustumisen hahmoihin.
Kaiken kaikkiaan Se on kuitenkin erinomainen paketti. Bill Skarsgårdin esittämä Pennywise on suorastaan demoninen ilmestys, ja matka lasten pelkojen maailmaan saa paatuneenkin kauhufanin vatsan solmuun. Täytyy vain toivoa, että tiettävästi ensi vuonna ilmestyvä toinen osa, jossa lapset nähdään aikuisina, yltää samalle tasolle.
Sääliksi käy nykyajan nuoria.
Ohjaaja: Andy Muschietti
USA, Kanada
Vuosi: 2017
Kesto: 135 min
Pellejen pelkääminen on siinä määrin universaalia, että sen sairaalloiselle muodolle on erityinen nimi: koulrofobiasta ei kuitenkaan tarvitse kärsiä tunteakseen kylmiä väreitä kun Pennywise (tunnetaan myös nimellä Pelle Penninvenyttäjä), Stephen Kingin luoma irvokas klovnihahmo, ryömii viemäristä pelottelemaan viattomia lapsiparkoja. Vuonna 2017 ilmestynyt, Andy Muschiettin ohjaama Se perustuu siis kauhukuninkaan samannimiseen romaaniin, joka ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1986, Suomessa pari vuotta myöhemmin.
Kyseessä ei kuitenkaan ole ensimmäinen filmatisointi kyseisestä teoksesta: minun sukupolveni traumatisoi vuonna 1990 ilmestynyt minisarja, jonka saattoi Suomessa nähdä VHS-kasetilta. Näin minäkin tutustuin Pennywiseen 90-luvulla. Olimme siskojeni kanssa yksimielisiä siitä, että klovni oli yksi karmeimpia otuksia, joita oli koskaan nauhurista TV-ruudun kautta silmiemme eteen rävähtänyt.
Sitä heikommin tunteville pieni selvennys lienee paikallaan. "Se" on siis pellehahmo, joka sieppaa ja tappaa lapsia. Mutta se on myös enemmän. Se on eräänlaisen kollektiivisen piilotajunnan ilmentymä. Se ei pelkästään heijastele pelkoja, vaan myös elää niistä. Mutta aikuiset eivät sitä näe. Yhtä vähän he tuntuvat huomaavan, miten heikompia lapsia kiusataan. Mutta nämä lapset, seitsemän "luuserin" kerho, pystyvät taistelemaan jotain sellaista vastaan, jota aikuiset eivät osaisi kuvitella edes pahimmissa painajaisissaan.
Luuserien kerhon jäsenistä änkyttävä Billy (Jaeden Lieberher), nörttimäinen Ben (Jeremy Ray Taylor), vitsaileva Richie (Finn Wolfhard), arka Stanley (Wyatt Oleff), hypokondrinen Eddie (Jack Dylan Grazer) sekä vastuuntuntoinen Mike (Chosen Jacobs) ovat kuta kuinkin samanlaisia persoonia kuin sarjassa. Beverly (Sophia Lillis) puolestaan esitetään selvästi kypsempänä ja rohkeampana, mikä on ilman muuta askel myönteisempään suuntaan. Hahmot ovat juuri sellaisia samastumiskohteita, joista monet Kingin fanit pitävät. Nuorten näyttelijöiden hieno työ tekee elämyksestä erityisen mukaansatempaavan.
 | |
| Bill Skarsgård on riemastuttavan pelottava uudessa Se-filmatisoinnissa. |
Elokuva kokonaisuudessaan poikkeaa monin tavoin minisarjasta: juonikuvio on monimutkaisempi ja tapahtumat rikkaampia. Keskeiselle sijalle pääsee talo, jonka sisällä lapset joutuvat kohtaamaan pahimmat pelkonsa. Lisäksi katsoja pääsee kurkistamaan kiusaajista pahimman, Henryn (Nicholas Hamilton) perhe-elämään. Vaikka kurjat kotiolot eivät Henryn tekoja oikeutakaan, tekee nuoren asema sekä raakalaisena että uhrina hahmosta kiinnostavamman.
Monille on tullut elokuvasta mieleen Netflixin hittisarja Stranger Things. Myös Se olisi voinut toimia paremmin TV-sarjana. Elokuva kestää yli kaksi tuntia, mutta aika tuntuu olevan liian lyhyt, ja nopeatempoisen tarinan seuraaminen vaatii hyvää keskittymiskykyä. Sarja olisi mahdollistanut myös syvemmän tutustumisen hahmoihin.
Kaiken kaikkiaan Se on kuitenkin erinomainen paketti. Bill Skarsgårdin esittämä Pennywise on suorastaan demoninen ilmestys, ja matka lasten pelkojen maailmaan saa paatuneenkin kauhufanin vatsan solmuun. Täytyy vain toivoa, että tiettävästi ensi vuonna ilmestyvä toinen osa, jossa lapset nähdään aikuisina, yltää samalle tasolle.
Sääliksi käy nykyajan nuoria.
