Tuhansien kasvojen mies piti koko Amerikkaa pelon vallassa

Conversations with a Killer: The Ted Bundy Tapes

Dokumentti, rikos

USA

Vuosi: 2019
Kesto: 60 min

Miltä näytti mies, joka kykeni tappamaan kymmeniä nuoria naisia vailla pienintäkään tunnontuskaa? Mies, joka koijasi poliisia kuin kovakalloista apinaa? Mies, jonka takia opiskelijatytöt hiipivät iltaisin koteihinsa omaa varjoaankin peläten?

Vastaus on: ei keneltäkään ja keneltä tahansa. Ted Bundy (1946–1989) oli ällistyttävän muuntautumiskykyinen. Hän ei onnistunut vain näyttämään tyystin erilaiselta eri tilanteissa,  myös hänen persoonansa vaihteli uskottavasti aina karismaattisesta republikaaniaktiivista empaattiseen sosiaalityöntekijään. Valitettavasti hänen todelliset kasvonsa – murhaajan kasvot – jäivät monen naisparan viimeiseksi näyksi.

Neliosainen dokumenttisarja Conversations with a Killer: The Ted Bundy Tapes (2019) onnistuukin varsin mallikkaasti esittelemään häikäilemättömän sarjamurhaajan eri puolia. Ohjelmassa kuullaan Bundyn tapaukseen perehtyneitä rikostutkijoita, toimittajia ja juristeja sekä miehen henkilökohtaisesti tunteneita. Ja erityisen kiinnostava kuultavaa on murhaajan kynsistä paenneen naisen selonteko. 

Faces of Ted. Sarjamurhaaja Ted Bundy
hämmensi muuntautumistaidoillaan.

Dokumentti onnistuukin varsin hyvin valottamaan sitä, millaisena muut ihmiset Bundyn näkivät. Mutta entä Bundyn itsensä ääni? Se jää sarjan nimestä huolimatta harmillisen vähälle. 

Toimittaja Stephen G. Michaudin haastattelunauhoista kuullaan vain lyhyitä pätkiä – ja niidenkin taustalle on dokumentin tekijöiden mielestä pitänyt laittaa tiuhaan vaihtuvia satunnaisia kuvia ja videoita, aivan kuin Bundyn hyytävä puhe tarvitsisi sellaisia ylläpitämään katsojan keskittymiskykyä. 

Onnekseni huomasin, että Michaud on kirjoittanut haastatteluista myös kirjan, joka valottanee nauhojen sisältöä enemmän.

Conversations with a Killer: The Ted Bundy Tapes on kuitenkin kelvollinen läpileikkaus 1970-luvulla kohauttaneista murhista. Vaikka sarja ei aivan syvälle Bundyn pimeän mielen uumeniin pääsekään, antaa se varoittavan esimerkin siitä, miten täysin epäsosiaalinen yksilö voi käyttää liian hyväuskoista yhteiskuntaa hyväkseen.