Nightstalker: The Hunt for a Serial Killer
Dokumentti, rikos
Ohjaus: James Carroll, Tiller Russell
USA
Kesto: 189 min (koko sarja)
Tieto lisää tuskaa. Toisaalta tieto vapauttaa. Netflix-dokumenttisarja Night Stalker: The Hunt For a Serial Killer tarjoaa juuri sen verran tietoa, että tuska ylittää vapauden.
"Night Stalkerina" tunnettu Richard Ramirez (1960–2013) surmasi ainakin neljätoista ihmistä 80-luvun Kaliforniassa. Hän oli siinä mielessä poikkeuksellinen sarjamurhaaja, että ei rajoittanut uhrejaan iän, sukupuolen tai etnisyyden mukaan. Tekotavatkin vaihtelivat aina ampumisesta tylpällä esineellä lyömiseen. Osa lapsiuhreista säilyi hengissä mutta koki seksuaalista hyväksikäyttöä.
Ramirezin toiminta vaikuttaa käsittämättömältä. Mutta sen sijaan että sitä yritettäisiin analysoida, Ramirezin harteille puetaan yksioikoinen pahuuden viittaa. Katsojille halutaan myydä helposti nieltävä kuva sarjamurhaajasta. Ja pahuushan myy.
Pahuuden vastavoima, hyvyys, saa sarjassa myös ilmiasunsa. Rikostutkijat, hilpeä kansanmies Gil Carrillo ja kokenut kovanaama Frank Salerno ovat kuin suoraan fiktiivisestä televisiosarjasta. Carrillon ja Salernon matkasta Ramirezin nappaamiseen on loihdittu upea draama vastoinkäymisineen ja onnistumisineen.
Myös uhrit ja uhrien omaiset pääsevät ääneen. Mieleenpainuvin heistä on Anastasia Hronas, joka joutui 6-vuotiaana Ramirezin seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. Hronasin liikuttava selviytymistarina on valopilkku muuten niin sysimustan kerronnan keskellä.
Mutta entä itsensä Ramirezin tarina? Miehen lapsuudesta kyllä tehdään pikainen selonteko: oli perheväkivaltaa, päihteitä ja vääriä vaikutteita. Vietnamin sodasta palannut serkkupoika kertoi 12-vuotiaalle Richardille raakoja tarinoita raiskaamistaan ja tappamistaan naisista. Ramirezin henkilökohtainen elämä ja ajatusmaailma jäävät kuitenkin vanhojen valokuvien ja hänen äänensä taakse: videomateriaalia Ramirezin haastatteluista ei näytetä.
Toinen mielenkiintoinen kysymys on Ramirezin väitetty satanismi. Vaikka ohjelmassa ei siihen suoraan oteta kantaa, Ramirezin tapaa piirrellä pentagrammeja rikospaikoille alleviivataan. Hänen kontekstista irroitetut ajatuksensa pahuudesta kaikuvat näyttelijän äänellä ja litteroituina teksteinä keskellä kaupunkimaisemaa, aivan kuin jonain makaabereina Instagramin motivaatiokuvina.
Satanismin asiantuntija olisi hyvin voinut korvata yhden haastatelluista toimittajista. Vaikka Satanic Panic -ilmiö on ollut viime vuosina laantumassa, ei ole mitään syytä, miksi sitä pitäisi herätellä uudelleen.
