Minä vahingossa joukon demoneja – onko tämä paha?

Elokuva-arvio

Paholaisen portti (1987)
The Gate

Ohj. Tibor Takács

Lapsen viaton uteliaisuus saa synkkiä seurauksia Tibor Takácsin ohjaamassa Paholaisen portissa. Glen kaivaa nörttikaverinsa Terryn kanssa kuopan salaman irrottaman puun kohdalle. Tästä eivät Glenin vanhemmat ilahdu, vaan määräävät pojan täyttämään kuopan. He eivät kuitenkaan osaa aavistaa pahaa, kun lähtevät lomamatkalle jättäen Glenin tämän 15-vuotiaan isosiskon, Alin huomaan. Sitten alkaa tapahtua kummia.

Pian lapset saavat selville, että kyseessä on portti helvettiin. Pienet demonioliot alkavat piinata nuoria, ja Terry saa hevibändin levyn kautta selville, että helvetin maanpäälliseen tulemiseen vaaditaan ihmisuhreja...

Söpöt pikku riiviöt vauhdissa.

Kauhuelokuvaksi Paholaisen portti on ihan katsottava. Lovecraftilaisista vaikutteista kielivät viittaukset "vanhoihin jumaliin" ja esoteeriset piirteet lisäävät kiinnostavuutta. Huumoria elokuvaan tuovat lähinnä miniatyyreiltä näyttävät lystikkäät demonit. Fiktiivisen Sacrifyx-bändin toivoisin ihan oikeastikin olevan olemassa.

Elokuvassa eniten ärsytti  teinimäisyys. Alin kaverit levitaatioleikkeineen eivät tuntuneet tuovan mitään erityistä lisäarvoa tarinaan. Toisaalta isosiskon ja pikkuveljen suhdetta käsiteltiin uskottavasti. Alin on vaikea valita, hengaillako kavereiden kanssa vai huolehtiako pikkuveljestä. Hurjat tapahtuvat lähentävät sisaruksia. Paras hahmo on kuitenkin Terry, joka hämmentää kaveriaan omituisilla nippelitiedoillaan.

Loppuratkaisu ei ole täysin ennalta-arvattava, vaikka itse olisinkin kirjoittanut sen eri tavalla. Yhtään pelottava elokuva ei ollut, eikä edes erityisen raaka. Hieman enemmän gorea, limaa ja hirviöitä olisi lisännyt edes camp-arvoa.

Jos demonit sun muut örkit kiehtovat, leffa on ihan hyvää ajankuluttelua. Vakavaa kauhuelämystä etsivien kannattaa hakea viihteensä muualta.