Night Visions Maximum Halloween 3015: Yleisvaikutelma

Kävin viime viikolla ensimmäistä kertaa elämässäni kauhu-, kultti- ja scifielokuviin erikoistuvalla Night Visions -festivaalilla. Olen ollut kauhufani jo pienestä pitäen, vaikka harrastukseni omituisten leffojen parissa onkin välillä hiipunut. Minulla oli teini-ikäisenä melkoinen VHS-kokoelma, joka lienee jossain kellarin uumenissa vieläkin. Varhaisemmalta ajalta kertyi hirviöleluja ynnä muita öttiäisiä, joilla oli kiva säikytellä tuttavia ja sukulaisia. Vedin myös omaa "kauhukerhoa", jonka ainoat jäsenet olivat kolme siskoani. He eivät ehkä olleet touhusta yhtä innostuneita kuin minä.

Mutta miksi vasta nyt Night Visionsiin? Suurimpina syinä lienee ihan väärässä paikassa (Turussa) asuminen sekä rahanpuute. 80 € maksava kevytsarjalippu irtosikin pienellä etätyöllä ansaitusta palkasta. Rahalle tuli toki vastinetta, ja kun ei leffassa tule muutenkaan hirveästi käytyä, toi Night Visions mukavaa piristystä muutoin niin yksitoikkoiseen arkeen.

Oheistapahtumat

Yli 40 elokuvan joukosta oli varsin vaikea valita 10 kevytsarjalippua varten, ja aikaa kuluikin tovi IMDb-pisteitä ja trailereita tsekatessa. Ja tietenkin muun elämän aikataulu tuli ottaa huomioon. Väsymyksen takia jäi jopa yksi leffa (The Secret Glory) näkemättä, mutta olinpahan ennen festareiden virallista aloitusta käynyt Andorrassa tsekkaamassa Deathgasmin ennakkonäytöksessa.

Olin ostanut lipun myös ennakkonäytösten yhteydessä järjestetylle The Halloween Masquerade -klubille, mutta siellä en lopulta jaksanut roikkua pitkään, vaikka luvassa olisi ollut mm. Euphoria Borealis ry:n ja Night Visionsin yhteisen Cult of Euphoria -projektin myötä valmistuneita lyhytelokuvia. Lisäksi tarjolla oli maskeerausta pientä materiaalimaksua vastaan, mutta tylsimyksenä en jaksanut asettautua hyvin pian kasvaneen jonon hännille. Olisi toki ollut hauskaa säikäyttää kotona odottava puoliso karmivan hirviönaaman keran.

Festivaaliviikon perjantaina jalkauduin niin ikään Andorrassa järjestetylle Massacred Mayhem -festivaaliklubille. Paikan päällä esitettiin kooste The Texas Chain Saw Massacre (1974) -elokuvan kohtauksista. Moottorisahan jyrinä tuntui tuoleissa asti, ja odotin, että kohta todella saamme vinkuvan terän kanssa riehuvan performanssitaiteilijan eteemme (sellaistakin on nimittäin nähty).

Kylmiä väreitä aiheutti myös runonmuotoisia kauhutarinoita esittävä Kalevi Helvetti (aka Pertti Kurikka). Vampyyriviittoineen vahvasti eläytyvä taitelija tempaisi oitis yleisön mukaansa synkkiin tunnelmiin. Ja tarinoista täytyy vain todeta, että enpä haluaisi nähdä pitkäkyntistä luurankoa sänkyni päädyssä! Kalevi Helvetin runokokoelman (jossa on nähtävästi myös mahtava kuvitus) voi tilata täältä.

Kalevi Helvetti pelotti.

Olutta ja sarjamurhaajakauhua.

Oheistapahtumat olivat piristävä lisä festivaalimeininkiin. Odotan innolla, mitä seuravassa Night Visionissa on luvassa!

Teatterissa

Onneksi kaikki valitsemani näytökset sijaitsivat samassa paikassa, Finnkinon Maxim-elokuvateatterissa. Paikka oli yllättävän pieni, joten tungosta riitti, mutta saleihin mahtui lopulta hyvin porukkaa. Istumapaikoissa olisi tosin voinut olla parantamisen varaa: Näin pätkänä pyrin permannolle saapuessani valitsemaan paikan mahdollisimman edestä, ettei kukaan olisi tullut tielle. Tämä taas aiheutti niskan vääntymisen ongelman. 

Pyrinkin useimissa näytöksissä parvelle, kaikkein etummaisiin penkkeihin, joissa niissäkin kaide peitti hieman häiritsevästi kuvan alareunan. Hieman auttoi, jos otin kengät pois ja istuin jalkojeni päälle, mikä ei näin kondromalasiasta kärsivälle ollut kovin ihanteellista. Pahoittelut siis kaikille, joita tuolissa vääntelehtimiseni mahdollisesti häiritsi.

Teatteria oli koristeltu ihastuttavasti elokuviin liittyvin veistoksin. Ympärillä pyöri samaistuttavan näköistä porukkaa, ja välillä oli kivaa kuunnella sivukorvalla heidän juttujaan. Meno oli ruuhkasta huolimatta rauhallista, ja henkilökunta ystävällistä. 

Ötökkänainen kuoriutuu kotelostaan?

Mark 13 tuijotti uhkaavana aulassa.

Lisäksi aulassa oli myynnissä t-paitoja, DVD:itä, koruja, figuureja ynnä muita ihanuuksia. Omiin kätösiin tarttuikin festivaalin virallinen t-paita sekä The Texas Chain Saw Massacre (1974) -DVD. Olinkin metsästänyt kyseistä elokuvaa pitkään erilaisista videopalveluista. Seuraavana päivänä sainkin kuulla, että elokuvan konnaa, Leatherfacea esittänyt Gunnar Hansen oli juuri kuollut. Melkoinen yhteensattuma. Lieneekö jonkinlaista muisto-ohjelmaa seuraavassa tapahtumassa luvassa?

Matkamuistoja.

Puhelimessa oli jotain häikkää.

 

 

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä näin kolme elokuvaa, joista viimeinen Bite, alkoi 5.00 jälkeen. Ennen elokuvan alkua oli leikkimielinen yleisökilpailu, johon en onneksi osallistunut. Täytyy kyllä ihailla niitä, jotka uskalsivat rohkeasti pelleillä paperimassasta (?) tehdyn pyllyn kanssa. Toivottavasti ei kenellekään jäänyt kovin pahoja traumoja.

Paikan päällä pääsi eläytyään pyllypääksi.

Pisteitä sai antaa uusimmille elokuville.

Kotiin palasin siis vasta aamulla. Nukahdin tietenkin melkein heti sänkyyn päästyäni, olinhan muutenkin univelkainen. Festivaalien päätöselokuva, Miami Connection, olisi periaatteessa kiinnostanut, mutta ehkä ensi kerralla jaksan loppuun asti mukana.

Seuraavissa postauksissa annan näkemistäni elokuvista pienet arviot.