 |
| http://www.aceshowbiz.com |
Kauhu, komedia
Ohjaaja: Jason Lei Howden
Uusi-Seelanti
Vuosi: 2015
Kesto: 86 min
Ikäraja: 18
Kun teini-ikäisen Brodien (Milo Cawthorne) äiti viedään mielisairaalaan, joutuu poika muuttamaan setänsä (Colin Moy), tätinsä Maryn (Jodie Rimmer) sekä heidän nörttejä kiusaavan uhreilijapoikansa Davidin (Nick Hoskins-Smith) luokse. Elämä kristityn perheen kanssa ei oikein ota sujuakseen. Brodie löytää kuitenkin paikallisesta levykaupasta samanhenkisen ystävän, Zakkin (James Blade).
Brodie, Jack sekä pari koulun nörttiä (Sam Berkley ja Daniel Cresswell) perustavat pian Deathgasm-nimisen bändin. Pojat saavat käsiinsä salaperäisiä nuotteja idoliltaan Rikki Daggersilta (Stephen Ure), mutta niiden demoniset soinnut saavat ihmiset ympärillä käyttäytymään omituisesti ja väkivaltaisesti. Bändi saakin pian peräänsä nuotteja pahoissa tarkoitusperässä jahtaavia kulttilaisia. Lisäksi Brodien ja Zakkin suhde kärsii kiinnostuksesta samaan tyttöön, Medinaan (Kimberley Crossman).
Deathgasm on onnistunutta kauhukomediaa. Kauhukliseiden lisäksi irvailun kohteeksi joutuu hevimetallikulttuuri. Veri lentää ja kirveet heiluvat, kun demonien riivaamista ihmisistä tehdään selvää. Elokuvassa käsitellään myös vallanhimoa: Ystävyys ja muiden ihmisten hyvinvointi unohtuu, kun paholaisen antamat voimat kiehtovat.
Elokuva on nopeatempoinen splatter-pläjäys, eikä sitä liene kovin syvälliseksi elämykseksi tarkoitettukaan. Itse tosin pidän enemmän rauhallisesta, psykologisesta kauhusta. Hahmoista suosikkini oli aktiivinen naishahmo Medina, jollaisia ei ole kauhussa(kaan) koskaan liikaa. Suosittelen elokuvaa erityisesti raskaamman musiikin ystäville.
 |
| imdb.com |
Der Bunker
Kauhu, draama, komedia
Ohjaaja: Nikias Chryssos
Saksa
Vuosi: 2015
Kesto: 85 min
Ikäraja: 16
Opiskelija (Pit Bukowski) päättää mennä majailemaan metsän uumenissa sijaitsevaan bunkkeriin saadakseen työstää rauhassa matemaattista tutkimustaan. Siellä hän kohtaa erikoisen isäntäperheen: Äidin (Oona von Maydell), isän (David Scheller) sekä näiden 8-vuotiaaksi varsin vanhalta näyttävän pojan, Klausin (Daniel Fripan).
Klaus ei ole mikään penaalin terävin kynä, vaikka vanhemmat kovasti toivovat hänestä Amerikan presidenttiä. He pyytävätkin opiskelijaa opettamaan poikaa vastineeksi ruoasta ja majoituksesta. Tehtävä ei osoittaudu helpoksi, mutta kun äiti lupaa salaperäisen Heinrichin voivan auttaa opiskelijaa tutkimuksissa, paneutuu tämä todella Klausin opettamiseen - vaikka sitten väkivallan keinoin.
Helppoa katseltavaa Der Bunker ei ole. Ilmapiiri on todella ahdistava, ja tapahtumat ennalta-arvaamattomia. On vaikea sanoa, kumpi vanhemmista on pahempi: ylisuojeleva, hyvinkin pitkäaikaiseen rintaruokintaan uskova äiti vai mahdottomia vaativa, vanhanaikaista kuria kannattava isä. Opiskelijassa, kuten varmasti myös katsojissa, herääkin myötätunto yksinkertaista mutta sympaattista Klausia kohtaan.
Tarina on aivan eri tavalla pelottava kuin perinteinen kauhu. Toisin kuin kummitukset, perheväkivalta on monille arkipäivää. Tapahtumapaikan eristäytyneisyys lisää epätoivoista tunnelmaa entisestään. Leffa maistunee parhaiten mustan huumorin ja psykologisen kauhun ystäville.
 |
| imdb.com |
Re-Animator
Kauhu, komedia, scifi
Ohjaaja: Stuart Gordon
USA
Vuosi: 1985
Kesto: 87 min
Ikäraja: 18
H. P. Lovecraftin novelliin "Herbert West - elvyttäjä" perustuva tarina alkaa, kun kunnianhimoinen lääkäri Herbert West (Jeffrey Combs) saapuu Saksasta Yhdysvaltoihin, Miskatonic Universityyn jatkamaan tutkimuksiaan kuolleita henkiin herättävällä seerumistaan. Arveluttaville puuhilleen hän saa paikan idealistisen, mutta sinisilmäisen Dan Cainin (Bruce Abbott) kellarista. Herbert päätyy testaamaan ainetta mm. Danin ja tämän tyttöystävän Meganin (Barbara Crampton) kissaan.
Hurjien kokeiden toimivuudesta saa tiedon myös Herbertin kilpailija, Dr. Carl Hill (David Gale), joka haluaa saada kunnian aineesta omiin nimiinsä. Seerumi aiheuttaa kuitenkin ikäviä ja kohtalokkaita seurauksia.
Novellin tarina on sijoitettu nykyaikaan, toisin sanoen 1980-luvulle. Räiskyvä ruumiinjäsenten lentely ei myöskään anna kovin "lovecraftimaista" tunnelmaa. Re-Animator on kuitenkin omalla, koomisella tavallaan viihdyttävä. Karismaattinen Jeffrey Combs esittää mainiosti hullua tiedemiestä, ja David Gale osaa olla irtopäänä harvinaisen iljettävä. Toisaalta elokuvan merkittävin naishahmo, Megan, on lähinnä passiivinen ja halllittava halujen kohde.
Zombie- ja Frankenstein-teemojen lainalaisuuksia noudattaen elämän ja kuoleman rajojen "luonnoton" rikkominen esitetään vaarallisena asiana. Herbert yrittää toki parhaansa mukaan selvittää, mikä aiheuttaa kuolleista nousseiden väkivaltaisen käytöksen, mutta tiedehän on tunnetusti pitkäjänteistä puuhaa. En ole lukenut taustalla olevaa Lovecraftin novellia, mutta olisi mielenkiintoista selvittää, miten kirjailijan oman ajan lääketieteellinen kehitys vaikutti tarinaan.
Paikalla tässä 30-vuotisjuhlanäytöksessä oli elokuvan tuottaja, Brian Yuzna, jolle yleisö sai esittää elokuvan jälkeen kysymyksiä. Hän vastauksensa selvensivätkin muutamia mieltä painamaan jääneitä seikkoja. Itse olin yllättynyt, että tunnusmusiikkia ei oltukaan luvan kanssa lainattu ja muokattu Bernard Herrmannin Psyko-sävellyksestä. Lisäksi Yuzna kertoi ihmisten kirkuneen teatterissa tietyille kohtauksille, mitä näin nykyään ei tapahdu. Vaikka Re-Animator ei enää säikäytäkään, tempaisee sen makaaberi huumori oitis mukaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti