Chucky-traumojen läpikäyntiä

Child's Play -elokuvasarjan 2- ja 3-osat saivat vuosia sitten ala-asteikäisen minän kauhistumaan varpaita myöten. Aikuisiällä tuli sittemmin nähtyä myös sekä Bride of Chucky että se pahamaineinen ensimmäinen leffa. Vaikka ne eivät elokuvina järin pelottavia olleet, herättivät ne jotain syvälle sisälle jääneitä muistoja ja kauhun tuntemuksia. Ja silloin tällöin Chucky ilmestyi yhä painajaisiin.

Pitkään ajattelin, että paras pysyä erossa niistä lopuista filmatisoinneista, mutta hiljattain kissamainen uteliaisuus voitti. Ja katsoin saman illan ja yön aikana sekä Seed of Chuckyn että Curse of Chuckyn. Eikä tullut pahoja unia. Vielä. Itse asiassa nyt tuntuu, että trauma on ohi, ja voisin hyvin ottaa tänne jopa oman Chucky-nuken asustelemaan. Ehkä. 

Arviot, olkaapa hyvät.

Seed of Chucky

Komedia, kauhu
Ohjaaja: Don Mancini
USA
Vuosi: 2004
Kesto: 87 min

Muistikuvani Bride of Chuckyn lopusta ovat hatarat, mutta aivan oikein oli jäänyt mieleen, että lapsenhan ne Chucky (Brad Dourif, ääni) ja Tiffany (Jennifer Tilly, ääni) olivat saaneet aikaan. Jo heti elokuvan alussa ilmestyvä pienokainen "Shitface" (Billy Boyd, ääni) on tosin vanhemmistaan poiketen varsin hellyyttävä, punapäinen, suurisilmäinen ja kiltti otus. Sillä välin elottomat iskä ja äiskä ovat päässeet leffatähdiksi itseään esittävän Tillyn kanssa. Shitface löytää kuin löytääkin vanhempansa Hollywoodista ja herättää heidät henkiin voodoo-amuletilla. Tiffany ja Chucky tosin ajautuvat alkuhuuman jälkeen kiistaan lapsen kasvatuksen pelisäännöistä - ja pienokaisen sukupuolesta: Äiti puhuu Glenda-tyttärestä ja isä Glen-pojasta.

Suurin ongelma on kuitenkin se, että nukkeperheen jäsenet ovat, noh, nukkeja. Ja koska Glenille/Glendallekin pitäisi löytää jostain ihmiskeho johon sielunsa noitua, päättävät vanhemmat "keinosiementää" Jennifer Tillyn Chuckyn siemennesteellä...

Glen tai Glenda - tämä tappajanukkien lapsi on ihan söpö.

Seed of Chucky on selvästi Chucky-elokuvista komediapainotteisin - ja heikoin, se kun ei ole sen ihmeemmin pelottava kuin hauskakaan. Elokuva olisi voinut olla hivenen parempi ilman "Chuckystä ja Tiffanystä tehdään elokuvaa" -kuviota. Ja Jennifer Tilly on toki sympaattinen esiintyjä, ja hänen itseironiansa on niitä harvoja edes vähän hauskoja asioita leffassa, mutta en silti lämmennyt sille, että hän näyttelee tässä itseään Chuckyn ja Tiffanyn jahdattavana. Olisi edes ollut kokonaan toinen, kuvitteellinen roolihahmo. Don Mancinin olisi vain pitänyt pysyä erossa näistä liiallisista mukahauskoista hairahduksista. Pieni humoristisuushan ei sinänsä Chucky-leffoissa haittaa.

Curse of Chucky

Kauhu
Ohjaaja: Don Mancini
USA
Vuosi: 2013
Kesto: 97 min

Siinä missä Seed of Chucky oli liiaksi huonon komedian puolelle eksynyt harha-askel, Curse of Chuckyssä nukkepaholaisemme palaa juurilleen. Elokuvan alussa Sarah (Chantal Quesnelle) ja hänen pyörätuolin kanssa kulkeva aikuinen tyttärensä Nica (Fiona Dourif) saavat salaperäisen postilähetyksen, punatukkaisen itseään "Chuckyksi" kutsuvan Good Guys -nuken (Brad Dourif, ääni). Katsojat arvaavatkin heti, miten suuri virhe Sarahilta on heittää muovinen kaveri roskiin. Kun Nican sisko Barb (Danielle Bisutti) saapuu perheineen tämän luo heidän äitinsä hautajaisiin, tietää se vain lisää verijuhlia Chuckylle. Nica joutuu pyörätuoliin sidottuna taistelemaan murhanhimoista nukkea vastaan, ja saapahan tietää myös sen, mikä yhteys sarjamurhaaja Charles Lee Rayllä (Dourif) on hänen perheeseensä.

Seed of Chucky käyttää paljon klassisia kauhukliseitä: suuri, synkkä talo syrjäisessä ja pimeässä ympäristössä, kumiseva kaappikello, illallishetki kynttilänvalossa, katkeilevat sähköt, veitseen peilautuvat kasvot... Elokuvassa olikin sykähdyttävintä seurata hahmojen epätoivoa ja Chuckyn kunnon vanhanaikaista raakuutta. Nica oli päähenkilönä hyvin miellyttävä, lämmin ja inhimillinen. Hänen puolestaan sai todella jännittää ja toivoa parasta.

Tunnelma Curse of Chuckyssä on aavemainen.

Moitteita täytyy tosin antaa itse Chucky-nukesta. Tietokone-efektein tehdyt kasvonilmeet olivat liian teennäisiä. Onhan nukkemainen jähmeys yksi pelottavimpia piirteitä Chuckyssä! On hienoa, että mukana oli jälleen lapsihahmo, Nican siskontyttö Alice (Summer H. Howell), mutta tämän ja Chuckyn keskinäistä vuorovaikutusa oli liian vähän. Tarina olisi ollut muutenkin jännittävämpi, jos tapahtumien kulku olisi kestänyt pidempään kuin vain yhden yön. 

Tappajanukke vai ilkikurinen pikkutyttö?

Curse of Chucky on joka tapauksessa pieni toivonpilkahdus tulevien Chucky-leffojen suhteen. Jatkoa pitäisi nimittäin lopun perusteella tulla. Seuraava näitä nukkekauhuja liian nuorena katsova sukupolvi on jo tuhon tiellä...