 |
| seantcollins.com |
Derf Backderf: My
Friend Dahmer. Abrams ComicArts, 2012. 224 s.
Derf Backderf
(oikealta nimeltään John Backderf) ei ollut minulle ennestään tuttu, joten teos
tarttui mukaan kiinnostuksesta aihetta kohtaan. My Friend Dahmer on
sarjakuvaromaani, joka kertoo piirtäjän entisen koulutoverin, sarjamurhaaja
Jeffrey Dahmerin tarinan. Teoksen työstämisen Backderf aloitti tämän saatua
surmansa vankilassa vuonna 1994. Ensimmäinen versio ilmestyi 24-sivuisena
omakustanteena vuonna 2002, tämä uudempi kymmenen vuotta myöhemmin.
Jeffrey Dahmer on
yksi Amerikan tunnetuimmista sarjamurhaajista. Ohiossa nuoruutensa viettäneen
ja sittemmin Milwaukeen, Wisconsiniin muuttanut Dahmer murhasi 17 nuorta miestä
vuosina 1978-1991. Tekoihin liittyi muun muassa nekrofiliaa ja kannibalisimia.
Ihan tavallinen poika - tai ei sittenkään
My Friend Dahmer
alkaa prologilla ihan tavallisesta koulupojasta, joka nyt vain sattuu
harrastamaan kuolleiden eläinten keräämistä ja laittamista happoseoksiin.
Sittemmin hänestä kehittyy omissa oloissaan viihtyvä, väritön ja huomaamaton
nuorukainen. Omaa paikkaansa Jeff etsii viihdyttäjän roolista, ja vaikka oudut
ääntelyt ja ilveilyt huvittavatkin koulutovereita, läheisiä ystävyssuhteita ei
synny; Backderfille ja tämän ystävillekin poika on vain eräänlainen
"maskotti".
 |
| http://tearoomofdespair.blogspot.com |
Viimeistään siinä
vaiheessa kun Backderf huomaa toverissaan olevan jotain pelottavalla tavalla
outoa, jää Dahmer tyystin yksin. Aikuisetkaan eivät näytä välittävän, vaikka
poika istuu humalassa oppitunneilla. Vanhemmat ovat kunnostautuneet lähinnä
riitelemään keskenään, mikä johtaa lopulta avioeroon. Ja koulujen loputtua,
juuri kun Jeffrey eniten tarvitsisi tukea, hän jää yksin asuntoon…
Sääli
Ensimmäinen ajatus
joka nousi teosta lukiessa oli sääli Dahmeria kohtaan. En voinut olla
ajattelmatta, miten erilaisen suunnan sinänsä fiksun pojan elämä olisi saanut, jos joku
olisi ajoissa puuttunut hänen ilmeiseen pahaan oloonsa. Toisaalta, kuten
Backderf esipuheessa toteaakin, olivat hirmuteot yksin Jeffin oma valinta,
joita teos ei millään lailla pyri puolustelemaan, vaikka tarjoaakin ymmärtävän
näkökulman.
Tarinankerronta on
sujuvaa: Jeffreyn elämää seurataan luku luvulta kohti hänen ensimmäistä
murhaansa vuonna 1978, vain kolme viikkoa koulujen loppumisen jälkeen.
Satunnaisia huvittavia hetkiä lukuun ottamatta tunnelma on synkkä ja ahdistava,
mitä vahvistaa lopun tietäminen etukäteen. Olisin mielelläni lukenut kohtauksia
myös itse murhatapahtumista ja vankila-ajoista, mutta toisaalta rajaus on
ymmärrettävä; onhan kysymys juuri kertojan tuntemasta Dahmerista.
 |
| seantcollins.com |
Backderfin
kynänjälki on rujoa ja yksityiskohtaista. Etenkin Jeffreyn esikuvaansa
imartelemattomat naamavääntelyt ovat makaaberilla tavalla viihdyttäviä.
Erityiskiitoksen saavat teokset lähdeviitteet, jotka lisäävät tarinan
uskottavuutta ja antavat mielenkiintoisia lisätietoja.
Lopuksi
Vaikka teos ei
sisällä erityisen raakoja kohtauksia, en silti suosittele sitä herkimmille. Sen
sijaan henkilöstä kiinnostuneille se on pakkoluettavaa - ja oikeastaan
kaikille, jotka ovat vähänkään sarjamurhaajista kiinnostuneita. Backderf on
tehnyt loistavan työn, joka muistuttaa siitä,
millaisia seurauksia nuorten syrjäytymisellä voi pahimmillaan olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti